Matkat 2026

Prahan 14. – 17. 4. 2026 matkakertomus

Matkalle osallistui 30 innostunutta turistia, joista suurin osa oli oman yhdistyksemme jäseniä. Saimme vahvistusta Pohjois-Espoon ja Klaukkalan eläkeläisistä. Iältämme olimme 64 – 90-vuotiaita. Osalla oli kävelysauvat ja keppi helpottamassa liikkumista.

 Hotelli (Amarilis)oli kaupungin keskustassa hyvällä paikalla ja huoneissa oli tee- ja kahvinkeitto mahdollisuus. Hankaluutena oli joillekin amme, mutta onneksi saimme muovimaton liukkauden ehkäisemiseksi. Aamiainen oli monipuolinen ja jokainen sai mieleistänsä syötävää – inkiväärishottikin kelpasi.

 Paikallisopas oli asiantuntija varsinkin historiassa, vuosilukuja tuli solkenaan selostuksissa. Hän omasi erinomaisen suomenkielen taidon. Paikallisopas oli ryhmämme mukana kolme päivää.

 Prahassa liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä tulee “halvaksi” eläkeläisille. Jos on 65 vuotias tai vanhempi matkustaminen on ilmaista. Tätä etua monet meistä käytti kiitettävästi.

 I Päivä

Jokainen huolehti itsensä lentokentälle ja kaikki selvisimme lähtöselvitysruljanssista odottelemaan Finnairin lentoa, mikä lähti ajallaan klo 9.40.

 Prahassa meitä vastassa oli paikallisopas, joka johdatti bussille ja kohti Vanhan Linnan aluetta. Valitettavasti retki-infossa ollutta noin tunnin kiertoajelua Prahan ympäristössä ei ajettu. Sen sijaan kävelimme mukulakivisiä ja mäkisiä reittejä ihastellen rakennuksia ja kirkkoja. Selvisimme hienosti noin kolmen kilometrin reitistä, kun välillä kävimme syömässä.

 Majoittuminen hotelliin ja iltavapaata porukalle. Valitettavasti yksi matkalaisista kaatui korkeuseron takia heti aulassa. Mutta onneksi ei sattunut kovin pahasti. Oppaan mukaan lääkäri kannattaa kutsua, jos epäilee vikaa sydämessä. Näin ollen polven tarkastelu tapahtuu Suomessa.

 II Päivä

Seuraavana päivänä suurin osa lähti Kutna Horan matkalle. Sinne oli matkaa noin 75 kilometriä. Nähtiin maaseutua ja liikenneruuhkia mennen tullen. Kaupunki on tullut tunnetuksi hopeakaupunkina. Hopeaa on louhittu kaupungin alta muinoin niin, että jokunen vuosi sitten tuli maavajoama. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Taas nähtiin kirkkoja, ihmisten luista tehtyjä “taideteoksia”, ihania maisemia ja kauniita taloja mukulakivisessä mäkisessä maastossa. Lounaspaikka oli tyypillinen turisteille tarjoava ravintola tsekkiläisine ruokineen. Olimme retkellä noin kahdeksan tuntia.

Iltaisin pelaajat alkoivat otella SkipBon voitoista.

 III Päivä

Vanhan kaupungin kierros (kaksi tuntia) tehtiin kävellen. Osa eteni omaa tahtia lounaspaikalle Kunnan talolle. Kaupungissa on paljon käytäviä, joita edeten saattaa pysyä kuivana sadepäivänä. Astrologinen kello oli päänähtävyys tällä kävelyllä. Useat turistiryhmät olivat myös valinneet tasatunnein näkyvät apostolit kohteekseen – tungosta oli. Onneksi kello on korkealla, joten kaikki näkivät. Yhdessä kellossa on tuntiviisari pidempi kuin minuuttiviisari. Se kannattaa muistaa, jos vahingossa muistitehtävässä menevät viisarit päinvastoin (selittää silloin Prahan kellon). Juutalaiskortteli ja Kaarlen silta jäi näkemättä retki-infosta poiketen. Onneksi oli vielä viimeisenä päivänä aikaa mennä tutustumaan niihin omatoimisesti.

 Lounaspaikka oli upea, mutta portaat hankkaloivat kulkua – ei ole esteetöntä (hissi oli toiminnassa vain konserttipäivinä). Tämä lounas tuli meille kaupan päälle. Emme olleet maksaneet sitä. Söimme, koska oli jo maksettu. Naisten WC oli portaiden yläpäässä, mutta miesten WC samalla tasolla, joten käytimme sitä sukupuolesta riippumatta. Lounaan jälkeen oli aikaa ostoksille ja muille tärkeille asioille.

 Illalla klo 17 lähdettiin risteilylle Taurus-laivalla Vltava-joelle (Moldau). Bussi vei ja toi. Joelta näimme joen varren taloja, puistoja, kirkkoja seisovan pöydän syömisten lomassa. Tämä retki oli mieluinen, koska ei tarvinnut kävellä mukulakivillä.

 IV Päivä

Viimeinen päivä oli vapaa ja huoneiden luovutus viimeistään klo 11. Jokainen sai viettää päivän klo 16. 30 asti, miten halusi. Eräs osti tosi hyvät “kävelykengät”, jotkut kävivät Juutalaiskorttelissa, joku kävi värjäyttämässä hiukset jne.

 Kolmekymmentä osallistujaa oli täsmällisesti paikalla, kun bussi vei meidät lentosemalle. Pyörätuolikuljetus Prahan puolella oli kiitettävää ja erittäin tarkkaa. Suomessa saimme itse onneksi työntää tuolia, koska avustajat olivat muualla.

 Tällä matkalla liikuntaa tuli riittävästi ja tutustuttiin toisiimme ajan kanssa. Ryhmähenki oli hyvä. Säät suosivat reissuamme – aurinko paistoi ja kukat kukkivat.

 Kiitos kaikille matkalla olleille! Kiitos mukavasta matkaseurasta, yhteistyöstä ja avusta!

 Helena Haapsaari, matkavastaava

 PS. Kuva Kutna Horasta

Pöhkömatka 7.5.2026

Viileässä, mutta aurinkoisessa kevät säässä lähdettiin jälleen keräilemään porukkaa Jommin turvallisessa kyydissä. Kaikki mukaan lähtijät olivat ajoissa paikalla joten ketään ei tarvinnut odotella vaan matkaan päästiin aikataulun mukaisesti. Tällä kertaa matka suuntautui itäiselle suunnalle ja yhden taukopysähdyksen jälkeen saavuimmekin määräaikaan Loviisaan, josta kyytiimme nousi paikallinen opas. Hänen opastuksellaan sitten tutustuttiin Loviisan kaupunkiin ja sen historiaan noin puolentoista tunnin ajan, jonka jälkeen jalkauduttiin Loviisan Kappeliin lounaalle. Luonnollisesti kysymyksessä ei tietenkään ollut kirkollinen kappeli, vaan sen niminen ravintola Kuningattarenkatu 19:ssä. Lounaana makoisa lohikeitto kera saaristolaisleivän ja päälle kahvi/tee ja pikku makea.

Lounaan jälkeen auton keula suuntautui ikään kuin kotiinpäin, mutta lyhyen ajelun jälkeen käännyttiinkin kohti Malmgårdin linnaa. Ensin hieman ostosaikaan kartanopuodissa ja sen jälkeen tutustuminen itse linnaan. Linnassa oppaana oli itse kreivi Henrik Creutz, joka kierrätti meitä linnan sisätiloissa ja samalla kertoili linnan historiasta ja myös suvun vaiheista.

Linnakierroksen jälkeen palasimme vielä kartanopuotiin, jossa joimme kahvit leivoksen kera. Kotimatkalle lähdettiin sitten n. klo 16 tienoilla ja edelleen aurinkoisen sään suosimina saavuimme kotikonnuille noin 17.30 aikoihin.